Osa 2.3. Cormeilles

Cormeillesin tilukset peitti alleen hiljalleen maahan laskeutuva lumi. 

Sisällä kartanossa Antoinette huolehti lapsistaan. Vaikka kaksosista huolehtiminen oli rankkaa aatelisrouva Antoinettelle, rakasti tämä kahta poikaansa koko sydämestään. 

Ja myös poikien välillä vallitsi syvä veljeys,

Antoinette sai onneksi myös vihdoin omaa aikaa, jonka tämä käytti pihalla käyskennellen ja haistellen kirpakkaa pakkasilmaa.

Kartanoon oltiin nimittäin palkattu lisää väkeä, Walterin ylennykset helpottivat perheen taloudellista tilannetta huomattavasti.

Työtä kylläkin riitti ison kartanon ja lasten huolehtimisessa, joten kaikkeen ei palvelusväkikään ehtinyt. 

*****

Eräänä talvisena iltana Cormeilleseilla järjestettiin juhlat kaksosten syntymäpäivien kunniaksi. Väkeä saapui paljon, sillä harvemmin Cormeillesit järjestivät juhlia, joten kaikki halusivat paikalle.

Kaksosista kasoi todella komeita nuoria poikia. 

Edward Cormeilles, tuleva perijä. 

Ethan Cormeilles.

Juhlat jatkuivat ja tuttuun tapaan aatelisherrat pelasivat koko illan korttia. 

Ethan oli oikea äidin kultapoju.

*****

Edward oli erilainen poika. Tämä oli hieman ujo ja herkkäluonteinen. Tämä rakasti maalaamista ja taidetta. Isänsä, walter, koetti saada poikaa kiinnostumaan "miesten jutuista", eli kamppailusta ja urheilusta, mutta Edward vähät välitti moisista. 

Ethan oli tässä asiassa Edwardin vastakohta. Kyllä tämäkin sisällä viihtyi pakkasilla, mutta piti silloin nenän kiinni kirjoissa. Antoinette vietti usein aikaansa poikien kanssa soittaen näille näiden lempikappaleita. 

Aatelispojat luonnollisesti kävivät myös koulussa, luonnonlahjakkuuksia nämä eivät olleet mutta pärjäsivät kohtalaisesti.

Perheellä oli aina tapana illallistaa yhdessä kun Walter palasi töistä. Suuria keskusteluja pöydässä ei käyty ja käytöstavoista pidettiin tiukasti kiinni. Antoinette halusi kasvattaa pojistaan hyvätapaisia, kunnon aatelismiehiä, eikä mitään porsaita mitä hän oli joissain muissa aatelisperheissä nähnyt.

Walter harjoitteli taukoamatta. Hän halusi loistaa kuninkaan edessä ja edetä yhä ylempiin tehtäviin.

Myös Antoinette piti yllä välejä kuningasperheeseen. Raskaana oleva kuningatar piipahti välillä kävelyllä heidän luonaan. Naisilla riitti jutusteltavaa ja yritti Antoinette vihjailla mahdollisista naimakaupoista, jos jompikumpi tyttären saisi. Kuningattaren mielestä moiset vihjailut olivat aivan liian aikaisia.

Antoinette oli myös kuullut Julianalta tämän epäilyksiä miehensä petoksesta, naiset juorisivat ja naureskelivat Juliana paralle. "Meille nyt ei ainakaan tuolla tavalla tule käymään, ei edes pienintäkään epäilystä! Hihhihiiii", naiset kikattivat.

Ja Antoinette myös piti huolen, ettei niin myöskään tapahtuisi. Joka ilta tämä odotti Walteria kammarissaan. 

*****

Eräänä sunnuntai aamupäivänä Walter sanoi vaimolleen: "Teeppäs rakkaani meille jotain lounasta sillä aikaa kun menen harjoittelemaan puutarhaan!" "Tietysti oi rakkaani", Antoinette vastasi siirappisesti. Sunnuntaisin palvelusväellä oli vapaapäivä, joten Antoinette joutui yhden päivän huolehtimaan taloudesta. 

Mikä ei tosin olisi kannattanut, sillä Antoinette parka sytytti koko keittiön tuleen!

"Iäääähääghghäääää!" Antoinette huusi kauhuissaan.

Walteri touhusi pihalla omiaan, mutta pysähtyi hetkeksi. "Hmm, ihan niinkuin kuulisin jotain..."

"Voi ei, tietenkin!" Walter tunnisti vaimonsa huudon pihalle asti ja säntäsi äkkiä sisälle, arvaten mitä edessä olisi.

Walter oli aavistanut oikein, Antoinette oli onnistunut aiheuttamaan tulipalon!

"Koeta kestää rakkaani!", Walter huusi liekkien lomasta ja aloitti sammutustyöt.

Walter sai onneksi palon talttumaan alta aikayksikön ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä!

"Voi rakkaani pelasit henkeni ja kartanomme", Antoinette huudahti ja hyppäsi Walterin kaulaan. "Noh noh, mitä tahansa vuoksesi", Walter kuiskasi.

Antoinette oli tapahtuneesta niin säikähtänyt, että tarjosi syötäväksi samaista palanutta soppaa. Ei hän uskaltanut ryhtyä enää uudelleen kokkailemaan!

*****

Seuraavana iltapäivänä Antoinette ja Juliana hörppivät teetä Cormeillesin teehuoneessa. "Pahoittelut Juliana aikaisemmasta käytöksestäni teillä. Olin todella kärkäs mielipiteissäni sinun tilannettasi kohtaan, mutta.. ymmärräthän? Minä olen tällainen hyvin tiukka ja vanhoja arvoja kunnioittava, kunnon aatelisrouva. En kuten sinä..Miten nyt tämän oikein sanoisin? Kuten esimerkiksi en ikinä pukisi päälleni mekkoa, joka on sinun ylläsi. Aivan liian paljastava! Hihhih, portoksi haukkuisivat!" Antoinette sanoi. Juliana ei sanonut mitään. Hänet oltiin kasvatettu tiukasti säätynsä mukaisesti, joten tämä pystyi helposti peittämään tunteensa ja pidättämään kyyneleet, jotka meinasivat valua silmäkulmasta. Hän ajatteli mielessään: "Kuinka minä kuvittelin, että nämä rouvat olisivat minun ystäviäni vaikean paikan tullen? Miksi minä joudun yleisen pilkan ja halveksinnan uhriksi, vaikken minä ole mitään tehnyt?" 

Juliana laski kuppinsa pöydälle ja totesi katsomatta Antoinetteen: "Kiitos teestä, minun täytyy lähteä." Antoinette ei vastannut mitään, hymyili vain itselleen maireasti.

*****

Antoinette halusi kovasti kolmatta lasta. Kolmannen lapsen tämä toivoi kovasti olevan tyttö, josta tämä koulisi upean seurapiirineidon. Walter oli mielissään vaimonsa toiveesta ja kovasti he yrittivät laittaa uutta lasta aluille. 

*****

Koko perheen onneksi Walter sai lisää ylennyksiä ja kuningas lähetti aina vain hulppeampia vaunuja tätä hakemaan. 

*****

"Hei Edward mennäänkö kerrankin ulos leikkimään? En jaksaisi pelata enää shakkia!", Ethan marisi veljelleen. "Eeehh..en minä nyt tiedä..", Edward sanoi. "Kilttiiii, kerrankin nyt!", Ethan mankui. "No okei, mennään sitten", Edward suostui.

"Hei, minä tiedän! Leikitään Karkuria ja vartijaa!", Ethan hihkui. "Eikun minä tiedän, mennään puutarhaan mietiskelemään ja katselemaan taivaalla olevia pilviä!", Edward tuumasi. 

"Hihihihi oletpas sinä aika nyhverö Edward, oikea neiti!", Ethan hihitti ja kutitti veljeään. "No empäs ole, senkin moukka", Edward hihitti iloisesti ja kutitti veljeään takaisin. "Mene sitten sisälle maalailemaan, minä menen kokeilemaan isän harjoitusnukkea!", Ethan huikkasi.

Edward palasi sisälle maalauksensa kimppuun. Kauempaa Antoinette katsoi poikaansa kummastellen: "Mikä kumma tuolla pojalla on? Miksei hän voisi olla kuten veljensä? Normaali poika?"

*****

Kiitos kun jaksoit lukea!