Alkuun...
Hei ja vielä kerran, Tervetuloa lukemaan Eoforhildin tarinoita! Haluan näin alkuun pahoitella kuvien laatua. Lupaan, että tarinan edetessä kuvat paranevat. Olin nimittäin ottanut kuvia keskiverto koolla, ja niinkuin näkyy ne ovat aivan liian pieniä ja pikselimössöisiä. Korjasin virheeni ja valitettavasti vasta 2. kierroksen puoli välissä rupeaa näkymään parempia kuvia.
Kaikki CC mitä olen pelatessani käyttänyt, pitäisi löytä oikealla olevasta linkkilistasta. Lisäksi joitain olen ladannut Bootysta.
LISÄKSI haluan vielä mainita, että historian tietämykseni ei ole kovin suuri, joten kaikki perustuu omaan mielikuvitukseeni. Tarinoissa simien käytös, ulkonäkö, tavat ja itse tarinan sisältö saattavat hyvinkin poiketa oikeasta keskiajasta.
Eoforhild on tekemäni naapurusto, jossa ei ole kirjaimellisesti keskiaikainen tyyli, vaan simien vaatteet saattavat varsinkin aatelisilla olla hieman viktoriaanisia. Kuitenkinkin siis mitään sähköä, puhelimia, tietokoneita ja telkkareita ei ole. Aatelisilla on erittäin vaalea iho sen johdosta, että heidän ei ole tarvinnut tehdä töitä pellolla. Talonpojilla siis on tummahko, ruskettunut iho, koska he joutuvat viettämään päivänsä töitä raataen Eoforhildin paahtavan auringon alla. Eoforhildissä on 4 vuodenaikaa.
Lisäksi pelaan aina yhdellä perheellä yhden viikon. Eli yksi osa = 1 sim viikko.
Kiitos, nyt aloitetaan tarina...
*********************************************************************************
Osa 1. Kuninkaalliset
Tervehtikäämme arvon kuninkaallisia. Eoforhildin valtakuntaa oli satoja vuosia halinnut luonnollisesti Eoforhildin suku. Valtakunta oli nimetty suvun mukaan, ei päin vastoin.
Nuori Eoforhildin kuningas Gerard Martin Eoforhild. Gerard oli rauhallinen ja viisas kuningas, tosin hän oli erittäin nuori astuessaan valtaan. Hänen vanhempansa, edeltävät kuningas ja kuningatar, kuolivat traagisesti hevoskärry onnettomuudesssa. Onnettomuuden syyllisistä ei ollut mitään tietoa tähnkään päivään asti, mutta Gerard vannoi kostoa, jos joku päivä saisi selville kuka aiheutti hänen vanhempiensa kuoleman.
Gerardin nuori, vahva piirteinen, mutta kaunis vaimo Eleonor Elisbeth Eoforhild. Eleonor oli vasta saapunut valtakuntaan. Suuresta ja loisteliaasta Greenvalleyn valtakunnasta kotoisin olevan Eleonorin oli pieni järkytys huomata, kuinka alkeellinen ja synkkä paikka Eoforhild oli. Hän kuitenkin tiesi, että kuningattaren titteli saisi hänen nimensä historian kirjoihin, joten hän oli enemmänkin kuin tyytyväinen saadessaan naida Gerardin. Greenvalleyssa hän olisi luultavasti solminut avioliiton vain jonkun tavallisen aatelisen kanssa.
Kuninkaallinen linna. Linna oli jo vanha, mutta oli se silti Eoforhildin loisteliain asumus. Linnaa ympäröivät korkeat muurit, eikä kellään mulla kuin kuninkaallisilla, aatelisilla ja palvelusväellä ollut asiaa niiden muurien sisälle.
Linnan pihassa oli viiden hevosen hevostallit. Gerard nautti suuresti hevosten kanssa ratsastamisesta.
Eteishallista avautui loistelias näkymä portaisiin, jotka johdattivat yläkerran saleihin ja makuukammareihin. Suoraan edessä olevat oviaukot johdattavat Kuninkaalliseen saliin.
Lisää näkymää eteishallista.
Eteishallin portaiden yläpää.
Alakerrassa oleva Kuningattaren sali, missä vietettiin tanssiaisia ja hienoja juhlia.
Lisä kuvaa Kuningattaren salista.
Ylhäällä linnan torneissa, kirjaston yläpuolella oli myös kaukoputki, jolla pystyi tutustua astrologian ihmeelliseen maailmaan. Vain harvoilla oli kyseiseen kapistukseen varaa.
Kuninkaallinen kirjasto.
Kuninkaan makuukammari.
Kuningattaren makuukammari.
Kuvia Kuninkaallisesta salista.
Siinä oli tutustumiskierros linnaan, sitten itse tarinaan.....
********
Tämä on ehkä vähän enemmän vielä tälläinen esittelyosa kuin tarina, sillä ensimmäisellä viikolla ei ihmeempiä oikein voikkaan tapahtua.. mutta siis jatketaan.. :D
Gerard ja muut aateliset olivat vannoutuneita uhkapelureita. Viikoittain tämä mies nelikko kokoontui jonkun kotiin ,jossa he pelasivat melkein aamuun asti, humaltuen voittorahoista ja oluesta. Tällä kertaa pelipaikkana oli kuninkaan linna ja aateliset yrittivät kovin tienata verorahojaan takaisin kuninkaalta.
Eleonorin elämä linnassa oli tappavan tylsää. Useimmiten tämä haahuili linnan lukuisillä käytävillä, välillä huomauttaen palvelusväelle likaisista lautasista, joita nämä laiskurit jättivät lojumaan pöydille.
Iltaisin Eleonorilla oli tapana ottaa muutamat tanssiaskeleet. Hän halusi pysyä kunnossa ja olla Eoforhildin näyttävin kuningatar.
Kuninkaan harrastuksiin kuului hevoset. "Vieppäs Bruno talleille", Gerard huikkasi palvelustytölle. Hän ratsasti, muttei juurikaan hoitanut hevosiaan. Olihan hänellä kuninkaana paljon tärkeämpääkin tekemistä.
Nimitäin päivittäisin kärryajelut köyhimpien talonpoikien maiden ohi.
Eleonor jäi aina iltaisin odottamaan miestään makuukammariinsa. Usein tämä myös tulikin, sillä oli ensisijaisen tärkeää, että valtakuntaan saataisiin tuleva perijä. Eleonor ei vaan tullut raskaaksi vaikka pariskunnan yrittämisestä se ei voinut kiinni olla.
Shakki ja logiikan kehittäminen kuului myös kuninkaan päivittäiseen rutiiniin.
Kuten tietysti juoruilu aatelisten kanssa.
Eräänä päivänä tämä onneton palvelusmies onnistui sytyttämään linnan keittiön tuleen. Onneksi tämä avuton pässi älysi sentään soittaa hätäkelloa ja pelastus saapui paikalle pikimmiten.
Eoforhildin valtakunnassa oli näes kuninkaan ylläpitämä suojeluskunta aatelisille ja itselleen.
"ÄÄäägghh, savua meni silmään!", vartija huusi ja koetti henkensä uhalla taltuttaa tulen. Myös Tournervillen Dragomir joutui todistamaan kuninkaanlinnan tulipaloa.
"Olen todella pahoillani Dragomir! Minä annan potkut sille älyvapaalle palvelusmiehelle!" kuningas pahoitteli tilannetta. Dragomir kuitenkin vastasi: "Ei tässä mitään hätää, minä rakastan jännitystä ja seikkailua!" Voi Dragomir.. kovin koetti mielistellä kuningasta ja näyttää rohkealta mieheltä, vaikka juuri äsken huusi hätääntyneenä pissat pöksyissä.
Eleonor koetti parantaa pianon soittotaitojaan. Hän oli oikein hyvä, mutta halusi olla paras. Eleonorilla taisi olla jokin näyttämisen tarve muille aatelisnaisille.
Vihdoinkin Eleonor tutuistui muihin aatelisnaisiin. Tämän rouvan nimi on Juliana Tourneville (Dragomirin vaimoke).
Loppujen lopuksi Eleonorista ja Julianasta tuli erittäin hyvät ystävykset.
Myös Cormeillesin pariskunta Walter ja Antoinette, tulivat käymään kuninkaallisten luona päivällisellä.
"Hohoooi, miten menee!?" Gererd huuteli toisessa päässä pöytää istuvalle Waltrille. Olisi sitä voinut lähemmäskin istua..
Vauvantekoa yritettiin ja yritettiin...
Myös vanha ennustajaeukko, jotkut jopa noidaksi kutsuivat, kävi tipauttamassa jonkinlaisen ihmeellisen lampun kuninkaallisten pihalle.
Gerard vei lampun tutkimuksiaan varten kirjastoon, mutta nopeasti se vain pölyttyi ja hautautui kirjojen alle. Ehkä joku päivä joku sen sieltä löytää..?
Eleonor haaveili omista lapsista ja alkoi jo ahdistua, kun hänelle ei raskautta siunaantunut. Hän kadehti suuresti parasta ysäväänsä Julianaa ja tämän kaunista raskausmahaa. "Voi että! Kumpa minäkin tulisin jo raskaaksi!" Eleonor huudahti ja kokeili kun pieni simin alku Julianan vatsassa potki hellästi.
Linnassa riitti palvelusväkeä.
Gerard istui usein puutarhassa mietiskelemässä. Tällä hetkellä hän mietti kuumeisesti miksei hänen vaimonsa jo antanut hänelle perijää. Pitäisikö hänen laittaa vaimo vaihtoon?
Gerard päätti kuitenkin koettaa vielä..
Linnassa oli joka päivä loisteliaat ruokatarjoilut. Elonor oli sitä mieltä, että veroja pitäisi kerätä enemmän ja päätti illallispöydässä ottaa sen miehensä kanssa puheeksi. Gerard katsoi vaimoaan hämmästyneenä ja totesti, että talonpojilla ja kauppiailla oli nyt jo vaikeata eikä hän haluaisi lisätä näiden taakkaa. Lisäksi hän käski vaimonsa pitämään suunsa kiinni, häntä ei tarvitsisi neuvoa miten hän valtakuntaansa johti. Eleonor lähti häpeissään makuukammariinsa.
Yhtäkkiä eräänä aamuna Eleonor tunsi kummaa vääntöä vatsassaan. Hänen oli pakko lähteä aamiaspöydästä juoksujalkaa käymälään.
Käymälässä Eleonor antoi ylen sen aamun aamiaisensa. "Oh..Olisinko..Vosinko olla..Vihdoin..RASKAANA?" Eleonor pähkäili mielessään.
Ja oikein Eleonor aavisti! Ei mennyt montaa päivää kun Eleonorin vatsa alkoi jo pyöristyä ja hänen oli pakko vaihtaa päälleen löysempi mekko. Valtakuntaan saataisiin pikku prinsessa tai prinssi!
Eleonor kertomassa uutisia Julianalle.
"Ihanaa, toivottavasti annat minulle pienen prinssin!" Gerard sanoi hellästi vaimolleen ja suuteli tätä, kun sai kuulla Eleonorin raskaudesta.
**Loppu**
Kertokaa ihmeessä mitä piditte, risut ja ruusut ovat tervetulleita! Seuraavaksi pääsemme tutustumaan muiden aatelisten elämään!
**Korjattu kirjoitusvirheet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti