*************
Korjasin edellisten osien typot..pahoittelut niistä. Kuvittelin lukeneeni ja tarkastaneeni kaikki kiroitusvirheet, mutta sinnehän niitä jäi..
Lisäksi päivitystahti on aika nopea, sillä olen tällä hetkellä kipeänä, joten ehdin panetua Sims juttuihin.
****************
Osa 3. de Bethencourt
Francis de Bethencourt. Aikaisemmin aikaimoisena naistennaurattajana tunnettu Francis oli vuosi sitten asettunut vihdoin aloilleen vanhaan sukukartanoonsa ja mennyt naimisiin. Francis oli tästä lähin pysynyt kaidalla tiellä, eikä hän edes vilkuillut muihin naisiin päin.
Loreena de Bethencourt oli oikea hienosto rouva. Tämän perusilme oli aina tyynen koppava, eikä hän pelännyt käyttää aatelista valktaansa alempaan kastiin. Hän tiedosti erittäin hyvin paikkansa Eoforhildin valtakunnassa ja antoi sen niin näkyä kuin kuulua. Häntä ei myöskään ketään komennellut ja jos hän jostain jollekkin loukkaantui, ei hän myöskään anteeksi antanut. Miestään kohtaan Loreena sentään osoitti kunnioitusta, mutta tiesi, että hänen miehensä oli tiukasti hänen pikkkurillinsä ympärillä.
Bethencourtien vanha linnoitus/sukukartano oli muidenkin Eoforhildin aatelisrakennusten tapaan remonttia vailla. Sen vanhat kiviset seinät muistuttivat ankeudellaan Eoforhildiä ravistelleesta rutosta ja ruuanpuutteesta. Nyt hetkellisesti Eoforhildissä kaikki oli hyvin, talous ja väestönkasvu oli hyvässä nousussa.
Kartanon pihaa..
Kartanon sali oli kunnostettu muodikkailla kangastapeteilla ja vanha koristeinen lautalattia kiillotettu alkuperäiseen hohtoonsa.
Salissa kelpasi järjestää teekutsuja ja illanistujaisia.
Ruokasali oli myös kunnostettu ja pöydät notkuivat de Bethecourtin suvun kultaisista pikareista ja pronssisista lautasista.
Kartanon yläkerrassa olivat makuukammarit . Francisin makuukammari oli hyvin maskuliininen. Francis ei mitään naisten pitsihärpäkkeitä sietänyt omassa kammarissaan.
Loreenan kammari oli punaisella teemallaan sisustettu punaisilla silkkiverhoilla ja ihanan pehmeällä itämaisella arvokkaalla matolla.
Loreenalla oli kymmenittäin erilaisia mekkoja erilaisiin tilanteisiin ja niiden säilyttämiseen oli varattu monta arkkua ja korkeaa kaappia.
Yläkerrassa oli myös kirjasto lukuisineen vanhoine opuksineen. (ompa omituinen lause..ei varmaan ihan taivu suomenkieli noin..? ;D)
Taloon ei oltu vielä saatu palkattu sopivaa taloudenhoitajaa, joten Loreena oli vastuussa miehensä ja itsensä ruokkimisesa. Ainoa ongelma oli, että Loreena ei ollut ikinä joutunut koskemaankaan patoihin ja kattiloihin, joten ruoka oli aina joko palanutta tai omituisen makuista.
Pariskuntaa saapui tapaamaan Tournervillen pari, Dragomir ja Juliana.
Loreena ja Juliana tulivat hyvin toimeen. Heillä molemmilla oli samankaltainen ylimielinen huumorintaju.
"Emmekö voisi syödä mitään muuta kuin noita palaneita känttyjä?", Juliana marisi. Hänen kallisarvoinen aatelis suu ei moista moskaa söisi. "Käyn hakemassa meille tänään torilta ostamani leivokset", Loreena hihkaisi, vaikka mielessään tämä sähisi solvauksia Julianalle.
Myös Francis liittyi rouvien mukaan nauttimaan leivoksen, mutta tuli heti katumapäälle. Nämä juttelivat vain naisten typeristä juoruista ja uusista silkkiverhoista. Fracis kiemurteli istuimellaan tuskissaan.
Rouvat siirtyivät salin puolelle jatkamaan rupatteluaan.
Saatuaan naisten löpinöistä tarpeekseen, Francis lähti harjoittelemaan miekkailutaitojaan.
Myöhemmin iltasella Juliana sai nauttia osansa Loreenan harrastuksesta; harpun soitosta. Loreenan harpun soittotaidot tosin olivat samalla tasolla kuin hänen ruuanlaittotaitonsakin. Juliana ei halunnut pahoittaa Loreenan mieltä, joten tunnollisesti tämä kuunteli Loreenan parituntinsen karmaisevan konserton. "Hurraa, mahtavaa", Juliana hihkui soiton jälkeen samalla kun otti askeleita ovea kohti.
Illan tullen Francis odotteli Loreena tämän kammarissa. Francis halusi kuumeisesti suvulleen jatkajan.
Loreena ei monien muiden naisten tavoin laittanut lainkaan pahakseen miehensä iltaisia vierailuja kammarissaan.
Francis ei kuitenkaan halunnut koko yötä viettää vaimonsa vieressä.
Tämä tarvitsi nukkuessaan omaa rauhaa ja kipusi aina vierailujensa jälkeen omaan sänkyynsä nukkumaan.
Aina aamuöisin, ennen kukon laulun aikaa, Francis lähti hoitaman työtehtäviään Eoforhildin sotilaallisella harjoituskentällä. Kuten CormeillesinWalterkin Francin oli kuninkaallisen rykmentin leivissä, muttei stradegia puolella niinkuin Walter vaan johtotehtävissä sotilaiden harjoituskentällä.
Loreena oli myös ystävystynyt Cormeillesin Antoinetten kanssa ja kutsuikin tämän usein viettämään aikaa hänen kanssaan.
Kolmikko lounasti usein yhdessä. "Etkö ole koskaan ajatellut kutsua kunigatarta liittymään lounas seuraksemme?", Juliana kysyi. Tämä lukeutui kuniogattaren läheisimmiksi ystäviksi. "En oikeastaan, minusta tuntuu, että hän luulee olevansa liian fiini seuraamme" Loreena tokaisi nyrpistäen nenäänsä. Hän ei oikein pitänyt kuningattaresta, mielestään hän olisi ollut paljon edustavampi ilmestys kuninkaan rinnalle.
"Mitäääh, kuinka kehtaat sanoa noin?" "Nyt otat heti sanasi takaisin, Loreena", molemmat rouvat puuskahtivat kuin yhdestä suusta. "Kutsut kunigattaren seuraavalla kerralla tänne mukaan tai mekään emme enää tule." Loreena näytti hätääntyneeltä, ehkä hän tosiaan oli mennyt tällä kertaa liian pitkälle sanoissaan.
Rouvien lähdettyä, Loreena tunsi jotain kummaa vatsassaan. Hänen vatsansa oli ruvennut pyöristymään ja hän tunsi jonkin liikkuvan. "Olen raskaana", Loreena hihkaisi. "Edes jotain hyvää tähän päivään", hän totesi mielessään.
Loreena päätti eräs päivä ottaa itseään niskasta kiinni ja tutustua paremmin kuningattareen. Tämä kutsui seka kuningattaren, että kuninkaan illalliselle de Bethencourtin kartanoon. Kuningatar ja Loreena vaihtoivat kohteliaasti ja muodikkaasti poskisuudelmat tervehdykseksi.
Kuningas ja Francis olivat jo ennestään tuttuja, olivathan nämä asuneet samassa valtakunnassa koko ikänsä.
He tulivat loistavasti juttuun keskenään eikä heiltä loppunueet keskustelun aiheet kesken.
Loreenakin huomasi nauttivansa kuningattaren seurasta.
Kuningattarella oli kova lapsikuume. Vaikkei tämä tätä ääneen sanonutkaan niin kaikki sen kyllä huomasi.
Illallispöydässä tunnelma kuitenkin hieman latistui. Bethencourtit eivät olleet vieläkään löytäneet sopivaa taloudenhoitajaa, joten tarjottavana oli Loreenan kammottavaa sapuskaa. Kuningas ei ollut ikinä eläessään maistanut mitään niin järkyttävää, eikä voinut pidättää yökkäys refleksejään.
Francis oli tottunut Loreenan sapukoihin, eikä näyttänyt huomaavankaan sitä, että kuningas meinasi oksentaa.
Kaiken kukkuraksi Francis vielä pieraisi kuninkaaseen päin!
Kuningas oli sanaton, eikä hän mitään oksentamisen pelossa pystynyt sanomaankaan. Mielessään tämä kuitenkin vannoi, ettei enää ikinä astuisi jalallakaan Bethencourtien kartanoon!
Kuningattarelle Loreena sentään tarjosi onnisunutta sapgettia ja tomaattikastiketta.
Eräänä yönä Loreena heräsi kammottaviin polttoihin.
"Francis, lapsi syntyy!", Loreena huusi tuskissaan, mutta miekknen veti kartanon toisessa päässä kammarissaan sikeitä tietämättä mitä toissa puolella tapahtui.
Näin ollen Loreena sai selviytyä synnytyksestä sisäkkösä avulla ja maailmaan saapui tuore tyttövauva!
Josephine de Bethencourt:
Francis oli ylpeä kauniista tyttärestään.
Päivät kuluivat kartanossa tasaiseen tahtiin:
Kunnes eräänä päivänä kauniin pienen Josephinen syntymäpäivä koittivat:
Itse kuningaskin tuli seuraamaan tytön kasvua.
Josephine de Bethecourt:
Josephine pienen muodonmuutoksen jälkeen:
Kaunis neitokainen Josephinestä kasvoikin! Taitaa tyttösestä tulla aikamoinen kilpailu aatelispoikien kesken!
Vielä lopuksi pottakuvaa!
Kiitos kun jaksoit lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti